Parempaa päivää

Sain ystävältäni Edith Södergranin runon, pidin siitä hyvin paljon. Kopion sen tähän alle:

Sataa, sataa ylleni tulvimalla.
- -
Niin vähästä en särje vielä sydäntäni.
Puhaltakoot vastoinkäymiset ympärilläni niinkuin kylmät viimat.
Olen itse myötäkäyminen. Otsallani on kirjoitettuna:
aurinko ei voi itkeä hetkeäkään.
Se joka tahtoo tappaa auringon, ojentakoon aseensa,
hän näkee väkevämpänsä.
- Edith Södergran

Pari viime päivää ovat olleet aika raskaita. Yllä oleva runo tuo selvitymisen voimaa vastoinkäymisten keskelle- aurinko ei voi itkeä hetkeäkään. Vietin eilisen pitkälti Jorvin sairaalan päivystyksessä, työterveyslääkäri lähetti sinne jatkotutkimuksiin. Viikon päästä vielä verikoe. Paremmalta näyttää nyt, mutta toipumista riittänee muutamaksi päivää. Surkea olo oli sieltä lähtiessä, sen kruunasi parkkisakko. Ei vaan ollut aamulla mennessä yhtään vapaata parkkipaikkaa missään. Piti jättää sitten sakkopaikalle, en keksinut muuta. Aika ikävää.

Kirjoitin sairaalan päivystyksessä pitkästi päiväkirjaani, sivutolkulla tuntemuksistani. Koen, että kirjoittaminen auttaa purkamaan vaikeita tunteita ja asioita. Uskon kirjoittamisen terapeuttiseen voimaan. Kynän ja paperin välissä virtaa sydämen ääni. Aivan samoin sitä ei saa virtaamaan kirjoittaessa suoraan tietokoneella, tai ainakaan minä en onnistu siinä. Jotenkin yhteys sydämeen ja herkkyys kärsivät. Ehkä pitäisi kokeilla kirjoittaa pelkästään muistikirjaan ja vasta muokkausvaiheessa koneella.

Kuvia en nytkään lisää, niiden pitäisi mielestäni liittyä aiheeseen, eikä sellaisia juuri nyt ole. Sitäpaitsi blogeja, joissa on paljon kuvia, on todella runsaasti. Lisää kuvia kun siltä tuntuu tai sopivat aiheeseen, en muutoin. Ei kuvia pelkän kuvituksen tai tavan vuoksi.

Nyt hetki kirjaa "Näin minusta tuli tyttö" (Caitlin Moran) ennen nukahtamista. Kirjaa voisi kuvata hauskaksi ja humoristiseksi, vaikka aihe tytön kasvamisesta vaikeissa oloissa, on rankka. Tekstiä voisi kuvailla rock-henkiseksi, kapinalliseksi. Olen lukenut hänen aiemmankin varsin feministisen teoksensa, Naisena olemisen taito, pidin siitäkin paljon.

Sunnuntai-iltaa

Ihanaa, minusta tulee yhden ystäväni kummitäti! Olen hyvin onnellinen tästä suuresta kunniasta. Pienen ristiäiset lienevät toukokuun aikana.

Kirjoittaminen on sujunut mukavasti muutaman päivän. Ajasta on vain jatkuvaa puutetta. Sain erään hyvän idean nykyisen kirjoitusprojektin lisäksi, ainakin mielestäni se on hyvä idea, mutta mistä repiä siihen aika? Se olisi aika erilainen juttu ja toteutustavaltaan aivan toinen. Täytyy pohtia. Kärsivällisyyttä nämä kaikki vaativat, sekä ajankäytön tarkkaa suunnittelua.

Lenkille olen päässyt parina viime päivänä, sateesta huolimatta, hyvässä seurassa. On se vaan niin ihanaa tuo juokseminen, tai oikeampi termi kohdallani olisi lönkyttely, mutta sama kai tuo. Pääasia on, että on mukavaa ja kuntokin kohenee. Kun nyt tanssimaankin vielä ehtisi. Siltä osin huominen näyttäisi hyvältä, illalla olisi argentiinalaisen tangon kurssi.

Nyt nukkumaan, ilta vierähti mm. veroilmoituksen parissa. Ei niin kovin hauska puuha, mutta sekin on toki tehtävä.